Alku. My beginning. Se voisi olla kantele. Tämä muinainen soitin. Soitin, jonka tahtiin esi-isät ja -äidit lauloivat ja kenties tanssivat aikaan, jolloin istuttiin puilla lämmitetyissä pirteissä ja viihdykkeet piti ihmisten itse keksiä. Iloittiin ja valitettiin laulamalla, loitsuttiin ja leikittiin, keksittiin kenties uusia sanoja, tehtiin sanoista lauluja. Ja niitä laulettiin, yhdessä. Näin poistettiin suruja ja varmasti lisättiin iloa.
Olen jo pitkään haaveillut, että alkaisin soittaa kanteletta. Tänään minulla sattui olemaan hyppytunti koululla (opiskelen äidinkielen opettajaksi parhaillaan) ja päätin mennä seuraamaan ala-asteen tuntia. Kuinkas ollakaan päädyin kolmasluokkalaisten musiikin tunnille, jossa opeteltiin soittamaan kanteletta. Kolmasluokkalainen tyttö tahtoi minut ehdottomasti parikseen (vaikka olin jo ajatellut päästä pälkähästä ja vain seurata tuntia) ja niinpä opin soittotekniikan ja kaksi sointua. En tosin ole varma, mitkä soinnut. Kysyin kyllä tytöltä, joka oli parini, että tietääkö hän näiden sointujen nimiä. Ja vastaus tuli nopeaan ja tomeraan: mustikka ja mansikka. Myöhemmin sain kuulla, että opettaja oli aiemmin opettanut heille soinnut merkitsemällä ne sinisellä ja punaisella magneetilla ja siis näin merkinnyt ne mustikaksi ja mansikaksi. Väliäkö sitten sillä, oliko kyseessä D tai G, joka tapauksessa sain kosketuksen tähän kaunisääniseen soittimeen. Seuraava askel olisi löytää kannel ja aloittaa vaikkapa soittamaan jotain hauskaa vanhaa kansanlaulua.
Kanteleen avulla olisi kenties muutettavissa myös viha-rakkaus -suhde kansalliseepokseemme Kalevalaan ihan vain rakkaussuhteeksi. Ilmeisesti minulla on ollut jo pidemmän aikaa kansanperinne-periodi, koska muutama päivä sitten kokeilin huvin vuoksi lauleskella Kalevalaa. Ja kas kummaa, sanat alkoivat avautua, sisältö selkiintyä. Kalevala on mielestäni vähän junnaavaa (peräkkäisissä säkeissä toistetaan usein sama asia) ja myös vaikeatajuista. Eihän sitä jaksa lukea. Kalevala tosiaan pitäisi laulaa (laulamallahan se on luotukin). Tai vähintään lausua. Niin kuin runot. Maistellen sanoja, kuunnellen kaikuja. Kyllä ne sanat soi, kun ne panee soimaan.
-Nappi-
P.s. Kantele-fiilistelyyn sopii esim. Loituman kappale Eriskummallinen kantele, jossa kerrotaan surullisesta kanteleesta ja Amorphiksen My kantele.
